Kohti sensitiivisempää ja responsiivisempaa opettajuutta varhaiskasvatuksessa

Vilma.jpg

Olen Vilma Berggren ja mukana KEHU:ssa tutkimusavustajana edustamassa osaltani varhaiskasvatuksen opettajia. Lähdin heti varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistuttuani jatkamaan kasvatustieteen maisteriopintoja ja sen myötä onnekseni mukaan draamakasvatuksen sivuaineen matkaan. Koin, että sain draamakasvatukselta sitä, mikä varhaiskasvatuksen opettajan työssä on mielestäni keskiössä; Sain sensitiivisyyttä tunnistaa ja sanoittaa erilaisten ihmisten tarpeita ja tunteita sekä sensitiivisyyttä ymmärtää niitä myös itsessäni. Sain myös responsiivisuutta; kykyä vastata aloitteisiin ja olla vastaanottavainen kaikenlaisille ehdotuksille, työn etenemiselle ja vuorovaikutukselle (niin kehollisesti kuin sanallisesti) sekä uskallusta luottaa keskeneräisyyteen ja kaaokseen.

Sensitiivisyys on yksi tärkeimmistä lähtökohdista lasten ja aikuisten kohtaamisissa, sillä se mahdollistaa aidosti lapsen näkökulman tiedostamisen sekä lapsen tunteiden havainnoinnin. Lisäksi sensitiivinen opettaja ymmärtää lasten sanallisia sekä sanattomia aloitteita ja osaa näihin myös vastata. Yhdysvaltalaisen tutkijan Carrie Lobmanin (2005) mukaan varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa korostetaan leikin merkitystä lapsen kehitykseen, mutta harvoin opettajaopiskelijoita opetetaan leikkimään; päiväkodissa opettajana työskentelevät eivät toimi vuorovaikutuksessa lasten leikeissä vaan pikemminkin jättävät huomiotta, dominoivat tai tulkitsevat lasten leikkejä. Lobman toteaakin, että niitä taitoja, joita tarvitaan responsiivisessa opettajuudessa, voidaan opettaa improvisaation keinoin ja lisäksi improvisaation harjoitteleminen antoi opettajille uusia näkökulmia heidän ammatilliseen rooliinsa opettajana luokkahuoneessa toimittaessa.

Työstän KEHU-hankkeessa pro gradu –tutkielmaani ja tutkin sitä, miten teatterilähtöiset menetelmät voivat tukea varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ammatillisia vuorovaikutustaitoja. Tutkimushenkilöiden haastatteluja litteroidessa on ollut ilo kuunnella varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden kokemuksia draamakasvatuksesta sivuaineena sekä improvisaation voimasta esimerkiksi heittäytymisen, itseensä luottamisen sekä herkkyyden välineenä;

”--Vaik mä koen että se (improaminen) ei oo mun todellakaan mikään vahvuus, nii sit tavallaan  päiväkodis huomaskin et pystyki improo yhtäkkii jotain juttuja, edes niinku pieniä, mut siis et niist ne kyl niinku merkitsi itselle.”

-3. vuoden varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija

 

”--No ihan opintojen kannalt tää on ollu niinku paljon miellyttävämpää opiskelua kuin mikään muu aiemmin. Niin paljon konkreettisempaa, siis sillee niinku. Ja on ymmärtäny kokoaika et miks jotain tehään.”

-3.vuoden varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija

 

Olen kiitollinen, että saan olla mukana KEHU-hankkeessa: olemme syksyisen seminaariristeilyn jälkeen tiivistyneet tutkimusryhmänä ja on todella merkityksellistä, että voimme rennosti ja avoimesti kysellä toisiltamme, avustaa ja keskustella tutkimusaiheistamme. Odotan innolla graduprojektini etenemistä ja varmasti päivitän myös tänne blogin puolelle tutkielmani vaiheista!

Ihanaa ja vuorovaikutuksellista loppuvuotta, muistakaa kehua toisianne!

-Vilma

Miia Kaasinen